Kappale kertoo siitä, kun omat mielikuvat elämästä eivät toteudukaan. Matka pettymyksestä uhriutumiseen voi olla pelottavan lyhyt. Uhriutuessamme vastustamme todellisuutta, emme hyväksy meille jo tapahtuneita asioita ja heittäydymme olosuhteiden uhriksi. Nostamme kädet pystyyn avuttomina ja ilmoitamme ettemme pysty vaikuttamaan elämäämme. Tämä saa meidät kokemaan epätoivon tunteita. Kierre on valmis, sillä todellisuus on sitä mitä uskomme. Uhriutumisen takana häilyy usein voimakas pelko, joka ei ole tullut näkyväksi. Usein tämän pelon tunnistaminen ja hyväksyminen auttavat ihmisen pois uhripositiosta.